> c'est la vie

S A K S A

Saksa oli asuntoautoilijoille mukava maa matkustaa, koska monissa kaupungeissa oli varattu alue (stellplatz) yöpymistä varten. Osa alueista oli ilmaisia, osassa oli maksuautomaatit muutaman euron hintaa varten. Yleensä alueet sijaitsivat lähellä keskustaa, joten kaupunkiin oli helppo tutustua kävellen tai pyörällä. Laskimme, että vietimme 2/3 öistämme stellplatzeilla, joten asumiskustannukset jäivät aika pieniksi.

Stellplatzin merkki, jota metsästimme joka kaupungissa.

Romanttinen reitti

Würzburgista Füsseniin kulki kauniista kylästä toiseen Romanttinen reitti (Romantische Straße). Monissa kaupungeissa ns. vanha keskusta oli rakennettu muurien sisälle. Pieniä kivettyjä kujia ympäröivät kauniit vanhat rakennukset, joiden väritys oli pastellinsävyistä ja harmonista. Kaupunkien yleisilme oli todella siisti ja hyvin hoidettu.

Dinkelsbühlin katunäkymä, Rothenburgin kuja ja Würzburgin linna yövalaistuksessa.

Tutustuimme paikallisen valkoviinin ja oluen lisäksi Schneeball –nimisiin herkkuihin. Lumipallot olivat pyöreitä, murotaikinasta valmistettuja ja kuorrutettuja esimerkiksi suklaalla tai kinuskilla. Nam!

Dachau

Keskeytimme romanttisen reissumme poikkeamalla Dachaun keskitysleirille. Alueen parakit on paria lukuun ottamatta purettu ja päärakennuksessa toimii museo. Kirkollisia muistomerkkejä on rakennettu muutamia.

Perällä oleva krematorio oli tallella ja tiiliseinien sisällä oli aika ahdistava tunnelma. Reitti pukuhuoneesta ”suihkun” kautta polttouuneille oli karu ja aikanaan karmivan tehokas.

Yhteen parakeista voi tutustua, pelkistetyt kerrossängyt seisoivat yhä paikoillaan. Myös portissa oli Arbeit macht frei –teksti edelleen tallella.

Alueelle oli ilmainen sisäänpääsy, se toimii muistomerkkinä menneiltä ajoilta.

Synkeä suihkuhuone ja polttouunit. Kattopalkit ovat toimineet myös hirttopuina.

Vietimme päivän tutustuen kaupungin keskustaan, nousimme Frauenkirchen torniin, söimme annokset bratwurstia ja olutta sekä maleksimme suurella puistoalueella (Englisch Garten). Samana iltana oli kansainvälinen Petanque-turnaus palatsin puistossa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua Oktoberfestin tyyliin ;)

Leirintäalueella törmäsimme saksalaiseen huumoriin. Suihkupoleteissa luki Gas. Oikeasti.

Andechsin luostari

Münchenista lounaaseen sijaitsi oluestaan kuuluisa luostari Andechs. Hartaan kirkollisen ilmapiirin keskellä meluava oluttupa oli hauska kokemus, ilmapiiri oli rento ja olut kieltämättä erittäin hyvää. Oluen lisäksi tarjolla oli myös valtavia ruoka-annoksia lihaa, makkaraa ja juustoja. Tarjoilutiskin yläpuolella ei turhaan lukenut muistuttavaa kylttiä siitä, että ostajan tulee usein vielä ajaa autoakin samana päivänä.

Palasimme takaisin romanttiselle reitille tutustuaksemme kuuluisiin linnoihin. Neuschwansteinilla on oma merkittävä asemansa elämässäni, lapsuudenkodissani oli suuri palapeli linnasta sekä syys- että talvimaisemassa. Oli uskomatonta päästä käymään tutun satulinnan sisällä. Linna on toiminut myös Disneyn esikuvana Prinsessa Ruususen linnan suunnittelussa.

Myös Linderhof on Ludvig II rakennuttama linna. Se on todellinen kunnianosoitus Versaillesille ja Aurinkokuninkaan yksinvaltiudelle. Linna pursusi kultaa, posliinia ja näyttäviä tekstiilejä. Yhteen huoneista oli nerokkaasti luotu myös peilisali: vastakkain asetetut peilit tekivät silmänkääntötempun ja huone tuntui jatkuvan ikuisesti. Puistoalue oli laaja ja kallion sisältä löytyi uskomaton värivaloin valaistu luolasto, jonka Ludwig II rakennutti ihailemansa Wagnerin konsertteja varten.

Aivan Saksan kaakkoiskolkassa on suuri kansallispuisto, jossa vietimme muutaman päivän. Läheisen kaupungin Bad Reichenhallin stellplatz oli ilmainen ja hyvällä paikalla, joten palasimme aina iltaisin sinne yöksi. Kävimme Königsseen alueella vaeltamassa ja nousimme köysiradalla Jennerin vuoren huipulle, 1874 metrin korkeuteen. Näkymä oli mykistävän kaunis.

> Saksan alppitien sivusto

Kotkanpesä

Obersalzberg oli Hitlerin suosima lomanviettopaikka ja hänen aikanaan siitä tuli myös tärkeä hallinnollinen keskus Berliinin lisäksi. Puolue rakennutti hänelle lahjaksi Kotkanpesän, jonne johtaa yksi kauneimpia vuoristoteitä. Kauneuden lisäksi tie oli myös jyrkkä, 24 % nousu riitti hyytämään asuntoautomme. Palasimme kiltisti alas ja koitimme seuraavasta, loivemmasta, tienviitasta uudelleen. Nyt pääsimme P-alueelle asti, josta oli bussikuljetus Kotkanpesälle. Näkymä tieltä oli kyllä kovin kaunis, mutta meitä haittasi sinä päivänä sankka sumu, joka peitti paljon alleen. Onneksi olimme jo kerran nähneet maiseman Jennerin huipulta.

Kotkanpesään johtaa 124 metriä pitkä tunneli ja 124 metriä korkea hissi.

Kotkanpesä oli pieni pettymys, tiilibunkkeri jossa on ravintola. En tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan sitä. P-alueella oli myös suuri museo Hitlerin ajan Saksasta ja alueen historiallisesta merkityksestä.