 |
Madeiran
korkeimmille huipuille ja itärannan sarveen tutustuimme omin
päin vuokraamalla auton. Renault Clio oli pieni ja näppärä
saaren hurjan kapeilla ja mutkaisilla teillä. Sekä kartanlukija
että kuski saivat olla hereillä koko reissun ajan. Paikallisbussien
väistely on totista työtä, eivätkä risteyksien
viitat ole aina niitä selkokielisimpiä.
|
Aloitimme
nousemalla Eira do Serradon näköalapaikalle, josta aukeni
näkymä huiman pudotuksen juurella siintävään
kylään, ns. Nunnalaaksoon. Kylä on saanut nimensä
nunnaluostarin mukaan, joka sijaitsee vanhan tulivuoren kraaterissa.
Kylä oli aikoinaan saaren turvallisimpia paikkoja, nunnat pakenivat
vuorten suojiin merirosvoja.

|

Nunnalaakso |
| Palasimme
hetken verran samaa tietä ja suuntasimme kohti Madeiran huippuja.
Toiseksi korkeimmalle huipulle, Pico do Arieirolle (1818 m) pääsee
autolla. Huipuista korkein on Pico Ruivo (1862 m), mutta sinne pääsee
vain vaeltamalla. Arieirolla tuuli melko viileästi pohjoisesta
ja pilviharsot matelivat alapuolelta kohti etelää. Maisemat
olivat mahtavat joka puolelle saarta. |

Näkymä
huipulta kohti itää. |
| |
Itäiseltä
sarvelta näkee hyvin Porto Santon naapurisaaren, johon tehdään
laivamatkoja Kolumbuksen Santa Marian näköisellä
aluksella. Siellä on kaunis hiekkaranta perinteistä
aurinkolomaa varten. Saariryhmässä on myös kaksi
autiosaarta, joita asustavat hylkeet.
Itäsarven
pohjoisen puoleinen ranta on jylhää ja jyrkkää
|
 |
Madeiran
kivikoissa elää erikokoisia sisiliskoja valtavia määriä.
|

Itäosasta
pääsee uutta moottoritietä pitkin kätevästi
Funchaliin asti. Tunneleiden täyttämä väylä
on nopeuttanut saarelaisten liikkumista huomattavasti.
|