~ Funchal

Madeira on kooltaan aika pieni saari, mutta huikeat korkeuserot vievät aikaa saareen tutustuttaessa. Länsiosaa kiersimme matkatoimiston bussilla, jolloin maisemiin voi keskittyä kaikessa rauhassa ja antaa Louisin tai Josen hoitaa ajaminen.

Etelärannalla on komea Cabo Girão, yksi maailman korkeimmista rantatörmistä. Jyrkänne syöksyy 590 metriä alas Atlanttiin ja on vierailemisen arvoinen kohde. Katselunautintoa haittasi hieman paikallinen trubaduuri, joka rumpua hakkaamalla ja laulaa loinottamalla houkutteli turisteja hölläämään kukkaronnyörejään. Meidän kohdallamme hän ei onnistunut kovin hyvin.

Jyrkänteen juurella, meren äärellä, ovat saaren parhaat viljelysmaat, suojaisa eteläranta. Viljelmille on hankala päästä, mutta ne tuottavat hyvin satoa.

Pohjoisrannikolle kuljimme saaren halki maisemia ihastellen. Rannikolla ajoimme palan matkaa vanhaa aasipolkua jyrkänteen noustessa toisella puolella suoraan ylös ja bussin toisella puolella laskien suoraan myrskyävään mereen. Ei mikään sunnuntaiautoilijan kohde.

Pysähdyimme Seixalissa tekemään ostoksia ja nauttimaan ponchaa, paikallista viinan ja liköörin yhdistelmää.

Paluumatkalla voi ajaa pitkin Paul da Serran ylänköä, joka on karua ja kuivaa maastoa. Ylänkö on hauska poikkeus saaren vuoristomaisemassa; 17 km pitkä ja 6 km leveä tasainen aukea. Ajellessa kannattaa varoa lehmiä, joita laiduntaa tien molemmin puolin.

Etelärannalla on Calhetan kylä, jossa on saaren ainoa hiekkaranta, sekin Saharasta tuodulla hiekalla rakennettu keinotekoinen biitsi.